Eli oli kulunu muutama viikko siitä ku meidän Pepe- koira nukkui pois ja mulla oli kauhea tarve saada paijata koiraa ja omistaa koira, koska Pepe kuitenki oli meidän kanssa 8- vuotta vielä sillee, että mä tavallaan kasvoin sen kanssa sillee, että tajusin sen olemassa olon, että en ollu mikään 1-3- vuotias tai mitään, vaan muistan ihan jokasen vuoden mitä sen kanssa olin. Ja siitä oli niin kauhea luopua, mutta pakon alla ei voinut muutakaan.
Päädyin aamulla ku heräsin selaamaan kunnolla facebookkia pitkästä aikaa, ja ihan vahingossa mun eteen sattui tulemaan joku linkki joka oltiin jaettu sellaseen ryhmään ku "kodittomille koirille koti" tai johonki sen tyyliseen missä olin liittyneenä. No sitten menin painamaan siitä linkistä ja päädyin sivustolle nimeltä "Pet rescue Finland" ( tästä pääsee kyseiselle sivustolle ) ja sitten tietty menin sinne ensi selaamaan kodin saaneita koiria ja olin iloinen, että ihmiset on antanut niille koirille kodi. Sitten tietty eksyin sinne kodittomien puolelle ja ihan ekana siinä listalla oli Dzeta- niminen koira. Koska se muistutti jo siinä pikkusessa kuvassa Pepeä erittäin paljon avasin sen linkin ja menin lukemaan tietoa siitä koirasta.
Jokaisen koiran kohtaan oli kirjotettu kuvaus siitä koirasta ja luin sitten sen Dzetan oman. Sen ensimmäinen omistaja halusi ostaa jauhoja, mutta koska hänellä ei ollut rahaa niin tarjosi tämän Dzeta- koiran vaihtokaupan omaisesti jauhopussia vastaan. No sitten Dzeta vaihtoi kotia ja, koska ei ollut leikattu niin sai kaksi pentua. Uudet omistaja suuttui, koska niillä ei ollut tarpeeksi rahaa ruokaan, että olis voinu ruokkia niitä, joten Dzeta ja sen kaksi ihanaa pentua vietiin kyllässä asuvalle miehelle joka ampui eläimiä joita kukaan ei halunnut, mutta onneksi ne kuitenki pelastettiin sieltä ennen enneku mitään tapahtui. ( Dzetan kuvaukseen pääsee tästä) Ja tosiaan ikää Dzetalla on noin 3 vuotta.
Kun olin kuvauksen lukenut huomasin videon, joka oli kyseisestä koirasta joten katsoin sen. Koiran iloisuus ja energia kaikesta huolimatta ihmisen nähdessään sulatti jotenkin mun sydämen, joten otin asian heti puheeksi Tuomon kanssa. Tuomo ei aluksi tykännyt ajatuksesta ollenkaan, että meille tulisi tänne Lunan lisäksi vielä koira.
No mutta hetki meni ja sain Tuomo taivuteltua mukaan antamaan tälle ihanalle kodittomalle koiralle kodin.
Laitettiin viestiä sähköpostiin minne pyydettiin ottamaan yhteyttä mikäli olisi kiinnostunut antamaan kodittomalle lemmikille uuden kodin. Minua pyydettiin lukemaan uusi omistaja- infon ja täyttämään uusi omistaja- kaavakkeen. Täytin kaavaketta ainakin kaksi tuntia ja kävin sitä läpi moneen kertaan ja muokkasin kirjoitusta monta kertaa. Jotenki ajattelin, että se ei olis tarpeeksi hyvä tai liian lyhyn, jonka takia me ei oltaisikaan sitte hyviä omistajaehdokkaita. Monen lukukerran jälkeen päätin, että en muokkaa teksitä enää yhtään vaan laitan viestiä, että olen täyttänyt lomakkeen. Odotin hetken ja näin, että kaavaketta luetaan, rupesin itekki lukemaan sitä uudelleen läpi ja ajattelin, että olisko jotain pitäny laittaa sinne toisin, mutta no se jo oli sielä.
Myöhemmin saatiin viesti, että oltiin ihanasti kirjotettu paljon sinne kaikesta ja, että vaikutti ihan lupaavalle. Seuraavana päivänä saatiin enemmän videoita ja kuvia Dzetasta ja niiden jälkeen maksoin heti varausmaksun, että saatiin se varattua meille.
Sitte meni jonkin aikaa niin maksettiin loputki kustannusmaksut, jotka tuli yhteensä 330e. Sen jälkeen Dzeta oli jo meidän koira. Jouduttiin odottamaan vähä vajaan kuukauden, että päästiin hakemaan sitä. Haettiin Dzeta Kirkkonummelta Tuomon ja iskän kanssa.
Paikan päällä meille sanottiin, että meidän kaavake oli parhain tähän mennessä ja, että se Liettuan koiratarhankin omistaja tykkäs siitä tosi paljon. Joten olin erittäin tyytyväinen itsekin siihen loppujen lopuksi sitten. Laitettiin Dzetalle sen omat valjaat jotka oltiin jo valmiiksi ostettua ja sitten jatkui matka autolla vielä Vaasaan, jonka Dzeta jaksoi vielä hyvin, tai no nukkui melkeen koko matkan, mutta, kuitenkin.
Kotona ongelmaksi paljastui pienet rappukäytävään menevät raput ja liukas rappukäytävä, joten kannoin Dzetan sisälle. Aluksi Dzeta otti omaksi paikakseen meidän eteisen mustan karvamaton ja siitä se sitte hivuttautui päivä toisen perään lähemmäksi, ja nyt se nukkuu tyytyväisesti omalla pedillään meidän sängyn vieressä. Joskus jopa sängyssä..
Ja muutaman päivän jälkeen meni itse myös rappukäytävässä ja raput, josta oltiin erittäin tyytyväisiä.
Ja ihan aluksi mietittiin Tuomon kanssa mitä tehdään matoille, jos koira ei oo sisäsiisti, koska elänyt vaan pihalla, mutta meidän onneksi tämä koira oli kyllä sisäsiisti!
Ja no siitä huomaa, että sitä on lyöty yms, koska se on tosi alistuva, mutta kaikesta huolimatta se on kiltti ja hyväsydäminen koira ♥
Tässä on muutama kuva hakupaikasta "ensikohtaaminen" , kotimatkalta ja eka yö kotona.
(tää nyt on tokalta päivältä ku se tuli vahtimaan Tuomon kokkauksia)
Tähän mennessä sen kanssa ei oo ollut mitään ongelmaa, mutta on silti opeteltavaa, mutta kaikki ajallaan. Ja ihaninta ikinä on se, että se tulee meidän Lunan kanssa toimeen erittäin hyvin. Dzeta pitää sitä vähä niiku sen pentuna. :D Pesee korvat ja nukkuu vieressä.
Mutta tässä tällainen pieni postaus tästä asiasta, ja jos haluaa nii kommentteihin voi laittaa kysymyksiä jos jotain tuli mieleen.
En tiedä mitään niin ihanaa tunnetta, kun se, että saa antaa hylätylle eläimelle toisen mahdollisuuden kotiin ja perheeseen.


















